Perheessämme yksivaltijattarena kolme vuotta asunut Tempsu-kissa ja Peetu ovat alkaneet alistua olosuhteiden pakosta yhteisasumiseen. Tempsu-kissan ruokailun taso tosin nousi Peetun tultu huomattavasti, kun sen ruokailupaikka siirtyi lattialta tiskipöydälle. Tempsu kun syö ruoka-annostaan pitkin päivää ja Peetu-poika pistää aina kaiken kerralla poskeensa. Jotta siis kissamme saa syödä ruokansa eikä koiramme tee sen ruualle koiruuksia, ruokailevat kissa ja koira eri tasoissa. Asia hieman ajoittain harmittaa Peetua. Mutta ei voi mitään, kun ei onneksi vielä tuo mitta riitä kaapata Tempsun ruokia tiskipöydältä.

 

 

Peetun ja Tempsun elämä sujuu yhteismitallisesti parhaiten, kun uni painaa silmää. Molemmilla yhtä aikaa. Peetukin on kova poika veteleen päiväunia, ei kuitenkaan onneksi ole sellainen yökyöpeli kuin Tempsu. Joka melskaa puolet yöstä.

Peetun koirankieli ja Tempsun kissankieli eivät vielä kolme kuukauden yhteisasumisella ole selvästikään löytäneet toisiaan. Kun Peetu selvästi koiran kiellä venyttää etujalkojaan ja kutsuu Tempsua pihaterassilla ulkoleikkiin, ei kissamme oikein ymmärrä kutsua. Vaikka etutassuvenytykseen liittyy kutsuvaa ääntelyä lähteä leikkiin. Ei Tempsu sitä oiekin vielä näytä ymmärtävän. Parhaiten yhteynen leikki, peräkkäin pitkin taloa tai pihaa koohottaminen lähteekin liikkeelle, kun jompi kumpi käyttää kansainvälistä merkkikieltä. Peetumme näykkäsee kissaa hännästä tai korvasta tai Tempsu hälväsee käpälällään ohikulkeissaan makaavan koiran jotain paikkaa, mikä nyt sitten kulloinkin sattuu hollille.

Mutta onhan se sanomattakin selvää, ettei kissankaan anneta matolle jäädä makaamaan, vaikka ei leikkiinkutsua ymmärtäisikään. Meidän Peetu vetäsee sitten kissalta maton alta, ja johan saadaan liikettä aikaiseksi.

Peetulla ja Tempsulla on yksi yhteinen harrastus, jonka ilmenemistä olemme Peetulla jo aiemminkin havainneet. Tempsu on saanut tartunnan Peetun metsästysvietistä. Jopa Peetua voimmakkaampana. Peetu on kuluneella viikolla kahteen kertaan metsässä ollut vähällä törmätä ilmeisesti kahteen pieneen mäyrän pentuun, mutta Tempsupa on jo saanut oikein saalistakin. Taloomme on alkanut ilmestyä niin eläviä kuin kuolleitakin saaliseläimiä. Viereisessä kuvassa Tempsu ja jalat kohti kattoa saalis keittiön lattialta ikuistettuna. Saalispa huijasikin, eikä olutkaan kuollut. Ja siten koko talon väki metsästi sitä pitkin ja poikin. Kunnes isännän metsästystaidot kantoivat hedelmän ja olio saatiin heitettyä ulos talosta. Edelleen elävänä.

 

 

 

 

Mutta elämäää voi muuttuaaaa. Kun Tempsu saa saaliiltaan hengen pois, niin kyllä se meitin Peetuakin toki kiinostaa. Kuten voimme havaita kuvasta, jossa Peetu tutustuu talomme terassille tuotuun saaliselikkoon. Joka on jo kuvanottohetkellä taatusti kuollut ja odottaa vain hautajaisia.

Peetu on kyllä sitä mieltä ilmeisesti, että unta ei saa häiritä missään oloissa. Ei edes työntämällä kameran linssiä toisen kirsuun.

Jotta hau hau Renkomäestä taas tällä erää, ja Tempsu sanoo nauuuuu.