Uusi vuosi toi jälleen Lahteen paukkupakkaset, vaan se ei meitin Peetua haittaa lain. Täpläturri ei katoa hankeen eikä palele pakkasella, kun päälle lenkille lähdettäessä laitetaan oma Hurtta-ulkoiluasu. On karvakaulus ja kaikkea.

Kun isännän ja koiran metsälenkit tuppaavat ajoittua pimeään ajankohtaan (= kello 16 jälkeen), on ulkoiluvaatteessa toisella kyljellä valkoinen ja toisella punainen led-valo. Niin on isännän helpompi koiraa pilkkopimeässä metsässä yrittää seurata, kun valo vilkkuu hangen keskellä puiden välissä. Parahntaa muuten jollain tapaa myös koiran löiikenneturvallisuutta, kun ulkoilupuvussa ei itsessään ole ihan viimeisen päälle hyviä heijastimia, jonkinlaiset kuitenkin.

Peetun ja isännän pentukursseilu päättyi kunniallisesti marraskuun alussa, isäntä sai oikein todistuksen kurssillaolosta. Kuten kurssin alkupuolella kirjoitetusta plokista saattaa havaita, ei kurssi kaikilta osin ollut uudelle koiranomistajalle huippuunsa motivoivaa opiskelua. Loppua kohden koulutuksen anti kuitenkin parani, kun ryhmässä oleitta koiria tippui matkalla pois vahvuudesta ja viimeisellä kerralla saimme Peetun kanssa ihan henkilökohtaista ohjasuta, kun muita fuffeja ei sitten ilmaantunutkaan kurssille.

 

Kurssin ja syksyn myötä arkipäivänhallinta on jollainmuotoa ojennuksessa perheessämme. Ulkoilutuksissa kehitystavoitteena on edelleen saada Peetu olemaan vähemmän kiinnostunut ohikulkevista koirista. Ihmiset ja autot saavat kyllä olla pääsääntöisesti rauhassa lenkkeilyn aikana, mitä nyt joskus mieleen (Peetun siis) tulee käydä yllätystutustumisilla ventovieraiden ohikulkijoiden luona. Jonka seurauksena on joulukuussa ostettu yhdelle ohikulkijalle uusi tuulipuvun takki, kun Peetu teki reiän ohikulkijan hiaan.

Tähän ohikulkemisen haasteellisuuteen isänälle on annettu asiantuntijatahoilta neuvoja, kehoitettu mm. aloittamaan joogaaminen, jolloin pitkäjänteisyys kuulemma koiran kouluttamisessakin kehittyy. Joogaaminen on vielä toistaiseksi kuitenkin jäänyt koiruuden harrastamiselta vähemmälle, saapa nähdä mitä alkava vuosi tuo tullessaan.

Kissamme on siirtynyt syksyn mittaa käyttämään Peetun juoma-astiaa myös omaan käyttöönsä. Hyvin sujuu, kuten lokakuinen kuva osoittaa.

Uuden vuoden rakettien paukuttelu sujui suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Peetu kävi ulkona pissalla hetkeä ennen kello 18:sta, jolloin kesken parhaan suohkuttelun jossain lähellä pamahti raketti. Sitten pysyttiinkin kiltisti pirtissä aamuyölle saakka, jolloin Peetu uskaltautui ulos seuraavan kerran. Uuudenvuodenpäivän aamuna ensimmäiset pari pihakäyntiä tapahtuivat hiukan arastellen, mutta nyt onllaan palallut mormaaliin arkipäivään ja pihapissat onnistuvat tuosta vaan.

Lähikadulle on muuttanut joulukuun alussa muuten dalmispentu Viiru, jonka kanssa Peetu on pariin kertaan telmiskellyt pihassamme. Pikkupennun ja meitin Peetun yhteiseloa tullaan seuraan jatkoplokeissa, kunhan joku saa näitä kuulumisia tänne ajantasaisteltua.

 

Peetun 32,6 ja isännän 68 kiloa toivottavat kaikille plogin seuraajille Hyvää ja Täplikästä alkanutta vuotta 2010. Pakkanen paukkuu nurkissa -25 pistettä, että kylmää piisaa Lahden Renkomäessä. Siitä huolimatta hau hau.