Tiina meille Peetua katsomassa käydessämme kertoi, ettei dalmatialaisilla ole metsästysviettiä. Tämän vuoksi ja tietäen rodun aikoinaan toimineen vaunukoirana, on perheessämme vakavasti harkittu hevosen ja vaunujen hankintaa. Vaan ei tarvitse harkita enää. Isäntä lähtee metsästyskurssille, luodikkoa on jo katseltu kaupasta.

1249057386_img-d41d8cd98f00b204e9800998ePeetu on osoittautunut erinomaiseksi piiloutujaksi metsässä. Vain vaaleahko häntä paljastaa, mihin herra on piiloutunut tulevia saaliitaan väijymään. Naamioituminen maastoon on alkanut tapahtua täysin luonnostaan, emme ole tätä Peetulle opettaneet. Ettei vain viittaisi puhkeamassa olevaan metsästysviettiin?

Nythän toki hieman huolestuttaa, kuinka sitten talvella löydämme maastosta piiloutuneen koiramme, jos tulee normaaliluminen talvi. Täällä Salpausselän harjumaisemissa on hyvinkin 50 cm lunta maastossa talvella. Kun olemme kaupungin liepeillä, ei satanut lumikaan ole aina täysin valkoista. Jolloin mahdollinen hangesta pilkistävä Peetun häntäkään ei auta havaintojen tekoa koirasta, koska hankikin saattaa olla harmaalaikullista.

Onneksi kesä on Lahden korkeudella vielä vihreää, niin Peetun valkoinen hahmo erottuu metsässä. Paitsi kun se piiloutuu kuvassa näkyvällä tavalla väijymään.

 

1249057548_img-d41d8cd98f00b204e9800998eToinen mahdollinen uusi, ainakin meille hiukan yllätyksenä tullut rotuominaisuus liittyy edelleen mahdolliseen puhkeamassa olevaan metsästysviettiin. Peetu osaa naamioitua, josta lienee hyötyä erityisesti kesällä metsästettäessä.

Oikealla olevassa kuvassa saatamme nähdä, kuinka Peetu on jalkansa naamioinut maastoväreillä. Mahan maastoväritys ei tästä kuvakulmasta näy.

Kuvanottohetkellä ei Lahdessa ollut satanut pariin päivään, joten heräämässä oleva metsästysvietti se ilmeisesti on koiramme saanut hankkimaan jalkoihinsa värityksen, jolla ei maastossa enää erotukaan saaliseläimille. Kuvasta puuttuu lisäksi naamioitumisen yhteydessä käpäliin hankkittu maanläheinen tuoksu, joka peittänee saaliseläimiltä koiralle ominaista hajua. Naamioituminen siis lisää mahdollisuutta toimia metsästyskoirana?

1249057581_img-d41d8cd98f00b204e9800998eLopullinen varmuus Peetun metsästysvietistä on nähtävissä kolmannessa kuvassa. Pihaamme eksynyt minisika saa kuvassa kyytiä. Vain avuton röhkinä kuluu, kun Peetu pistelee possua suihinsa.

Koska dalmatialaisell ei saa syöttää punaista lihaa, Peetu onkin valinnut saaliikseen sikaharman possun. Ei paljoa sorkat potki, kun meidän Peetu loksauttaa leukansa possuun kiinni. Se on melkein laakista liikkumatta tuon kokoinen possu, joka kuvassakin näkyy.

Jotta nyt vaan sitten mennäänkin Peetun kanssa metsästäjätutkintoa suorittamaan, kun kerran luonnostaan koirallame ovat hallinnassa piiloutuminen, naamioituminen ja saaliin lamauttaminen haukkaamalla suuhun koko elikko kerralla.

Paitsi sateella, jolloin metsästyshalukin loppuu autokatoksen räystään loppuessa. Peetu ei tassujaan halua kastella. Vaikka lähellä olisi kuinka hyvää metsästysmaasto hyvänsä.

Hau hau Renkomäestä, kyllä metsässä on ihanaa.